Mattoja

Tänä kesänä hurahdin totaalisesti käsitöihin. Kämmenpohjiani alkoi lupaavasti kutkuttaa ja eihän siinä auttanut mikään muu kuin ryhtyä toimeen.

Ensimmäisen kirjontatyön malli löytyi Meik and Ian McNaughtonin kirjasta "More Miniature Oriental Rugs & Carpets." Malli oli rukousmatto, jonka kuviota muutin keskimmäisen neliön sisällön osalta, kun halusin saada aikaiseksi enemmän tavallisen maton ulkonäköä.

Kirjonta ei ollutkaan ihan niin helppoa ja yksinkertaista kuin olin kuvitellut. Jo lankojen koodien tulkkailu, eri valmistajien koodien yhteneväisyys johonkin toiseen, tuotti miettimistä. Varmaankin tulkkailussa tein virheitä ja lopputuloksen värit poikkeavat mallikuvan väreistä todella paljon. Lopputuloksen voi kuitenkin nähdä kuvasta. En ole siihen täysin tyytyväinen, mutta ehkäpä matolle lopulta joskus löytyy paikka Villa Kamomillasta.

Toinen työni oli jo harkitumpi ja suunnitellumpi. Mallin muokkasin Margaret Majorin kirjasta "Miniature Embroidery, A Foundation Course" löytämästäni mallista. Värit suunnittelin jo huomattavasti tarkemmin ja kirjassa olevaa mallia pienensin sopimaan oman nukkekotini ruokasaliin.

Ikkunoita ikkunoita!

Jotain on Villa Kamomillassa tapahtunut piiiiitkästä aikaa! Neljä uutta ikkunaa on valmistunut!

Portaikon ikkunat saivat kaksivärisen lasituksen. Pari kaidepuuta on rakennustohinoissa toiseen kerrokseen nousevista portaista irronnut.

Kaiteet ovat muutenkin vielä keskentekoiset, mutta kaikki aikanaan...

Ruokasalin ikkunoista olenkin erityisen ylpeä. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen päädyin tekemään ne värittömistä laseista. Yläkuviossa on käytetty katetdraalilasia, muuten ikkunat ovat antiikkilasia.

Sisäpuolelta tinaus on patinoitu vanhan tinan värisellä patinalla.

Ruokasalin yläpuolelle on tulossa parveke. Parvekekalustet löysin Hong Kongista viime kesänä.


Ulkopuolelta ruokasalin ikkunat on patinoitu mustalla patinalla. Kuva talon takaa.

Ruokasali & keittiön uutta ilmettä

Ruokasalin kynttiläkruunu valmistui vihdoin ja viimein. Projekti on ollut hiukkasen kinkkinen, sillä valaisimen asettaminen ruokasalin kattoon piti tehdä ennen kuin kattoa kannatti kiinnittää paikoilleen. Mutta nyt se on tehty!

Ruokasalin kattokuviointiin olen myöskin erittäin tyytyväinen!

Aikamoista näpräämistä kynttiläkruunun näpertely oli. Oman haasteensa toi se, etten halunnut jättää rumia sähköjohtoja näkyviin, niinpä kristallikruunun valmistuksessa käytettyjen helmien valintaan vaikutti erityisesti se, että niiden läpi pystyi pujottamaan sähköjohdon.

Viereisessä kuvassa kruunussa on valot (paitsi yksi kynttilä näyttää sammuneen, eihän liian täydellisiksi pidä nyt tässä ryhtyä...) päällä.



Keittiön ilmettä halusin muuttaa. Täysin valkoinen kun vaikutti liian hygieeniseltä, niin toin sinne maalaismaisempaa tunnelmaa tummilla kattopalkeilla.

Keittiön öljylampusta ei olekaan vielä valot päällä -kuvaa, joten pitihän semmoinenkin nyt ottaa, kun sähköjen kanssa ryhdyin näpertelemään.

Suunnitelmia

-Minerva rakas, et taatusti arvaa mitä löysin Villa Kamomillan ullakolta! huudahti Paul riemukas hymy huulillaan astuessaan sisälle huoneeseen.
-Katso, olisitko uskonut, että on mahdollista löytää Villa Kamomillan alkuperäiset piirustukset?

Paul ja Minerva kumartuivat innoissaan kellastuneiden papereiden ylle. Todellakin, siinähän oli Villa Kamomilla, muttei kuitenkaan ollut! Kuvassa portaikko sijaitsi aivan toisaalla kuin Villa Kamomillassa.



-Oih, nyt muistan... mutisi Minerva.
-Mitä sinä muistat, rakas? Kysyi Paul.
-Muistan Camilla-tädin maininneen, että Villa Kamomillan on suunnitellut hänen vanhemmilleen eräs arkkitehti... joku ulkomailta... Voih, en muista kuka se oli!

-Ei sillä arkkitehdilla niin väliä, Minerva! Eiköhän herra ole jo kuollut ja kuopattu aikaa sitten, aivan kuten isovanhempasikin.

Minerva ja Paul jatkoivat piirustusten tutkimista. Tuossahan talo hahmottuikin aivan heidän silmiensä edessä pikku hiljaa ja tässä seuraavassa paperissahan Villa Kamomilla olikin jo kuten tänään.


-Katso, siinähän se Villa Kamomilla on! Ikkunat vain eivät ole tuollaiset samanlaiset. Miksiköhän rakennusvaiheessa ei ole seurattu suunnitelmia? Paul pohdiskeli itsekseen.
-Voi olla, ettei täällä pohjoisessa osattu tai jaksettu niin tarkasti piirustuksia seurata! Minerva tokaisi, -Vaikka ne kuinka olisi piirretty vaikka Ranskassa asti!

-Ranskasta puheenollen... Aloitti Paul (Tuolla kommentillaan Minerva olikin osunut Paulin herkkään kohtaan, sillä Paulissahan virtasi ranskalaista verta äidin puolelta), -Kirjoitin Viktor-serkulleni Ranskaan ja kerroin Villa Kamomillasta ja että haluaisimme hiukan modernisoida sitä! Hän lupautui suunnittelemaan kartanoomme laajennuksen, kunhan vain lähetän hänelle piirustukset.


-Mitä ihmettä sinä oikein puhut! Että Villa Kamomillaa alettaisiin nykyaikaistamaan? Ei tule kuuloonkaan! Suutahti Minerva. -Minun mielestäni talo on aivan hurmaava juuri tällaisena!

-Kultaseni, älähän nyt! Alkoi Paul lepyttelemään morsiantaan, - Kuuntelehan minua! Etkö sinäkin haluaisi taloomme suuremman keittiön? Ja entäpä kunnon kylpyhuone, jonne mahtuisi oikea vedenlämmitin? Ei tarvitsisi piikojen enää juosta keittiöstä kuuman veden kanssa, kun talon emäntä haluaa kylpyyn!

-Kylpyhuone! Hmmm... sehän kuulostaisi mukavalta! Ja porsliiniamme! Pohdiskeli Minerva ilmeen jo pikkuhiljaa kirkastuessa. -Ja kunnon keittiö, minne keittäjän lisäksi mahtuisi piikakin puuhailemaan!

Niinpä Viktor-serkku Ranskanmaalla sai toimeksiannon, eikä kulunut montaakaan kuukautta, kun posti toi tullessaan paksun kirjeen. Sieltä löytyi Villa Kamomillan laajennussuunnitelma. "Halusin säilyttää Villa Kamomillan alkuperäisen, viehättävän hengen," kirjoitti Viktor-serkku kirjeessään, "mutta tuoda samalla siihen tämän päivän tarjoamat ylellisyydet."

-Katso kuinka ihana iso keittiö ja kylpyhuone! Riemuitsi jo Minervakin!

-Ja samalla laajenee myös meidän makuuhuoneemme, sali, sekä ullakkokerros. Myhäili Paul piirustusta lukiessaan.

-Ullakkokerroksen voisimme rakentaa lastenhuoneeksi, vai mitä kultaseni? Minerva ehdotti, mutta Paul oli unohtunut lukemaan serkkunsa pitkää kirjettä.

-Mitä serkkusi kirjoittaa, kun noin keskittyneesti sitä luet? Minerva kysyi nykäisten Paulia hihasta.

-Viktorilla on lentokone. Kertoi Paul yhäkin kirjettä lukien.

-Ja hän suunnittelee lentoa englannin kanaalin yli. Ja hän pyytää minua mukaansa lennolleen! Viimeisen lauseen Paul jo hihkaisi riemastuneena kuin pieni lapsi.

-Lennolle englannin kanaalin yli! Kauhistui Minerva. -Et kai sinä tosissasi aio matkustaa Ranskaan lentääksesi serkkusi kanssa Englannin kanaalin yli?

-En minä Ranskaan matkustakaan, vaan suoraan Englantiin, josta nousemme kuukauden kuluttua taivaalle suuntana Calais. Ajatella, että Paul muisti kuinka paljon rakastankaan lentämistä! Paul selitti ääni innosta vapisten.

-Mutta minä en halua että lähdet! Sanoi Minerva alahuuli väpättäen. -Mitä jos sinulle käy jotain? Ja täällä on meneillään tämä remontti ja kesällä on meidän häämmekin!

-Kultaseni, sinä et tule edes huomaamaan kun olen poissa! Yksi kuukausi vain ja heti kun olemme lentomme lentäneet, olen jälleen takaisin luonasi! Sanoi Paul kietaisten kätensä Minervan ympärille ja painaen tämän pään rintaansa vasten.

Kihlajaiset

Kuullessaan Minervan ja Paulin kihlautumisesta, vaati Camilla-täti, että saisi järjestää heille kihlajaiset Villa Kamomillassa. Villa Kamomilla oli Camilla-tädin lapsuudenkoti, jossa tämä asusteli nykyään enää aniharvoin ja sen vuoksi Minerva olikin ihmeissään saadessaan kutsun Camilla-tädin luo Villa Kamomillaan.


"Aioitko lainkaan kertoa minulle kihlautumisestasi?" Täti äyskäisi ensi töikseen Minervan astuessa Villa Kamomillan kirjastoon.

"Niin, niin, eipä tuo kai tullut mieleesi ajoissa," Hän mutisi Minervan yrittäessä änkyttää jotain puolustuksekseen, "mutta ajattelitpa asiaa tai et, haluan kuitenkin järjestää teille kunnon kihlajaiset. Ei käy alkuunkaan päinsä se, että velivainaan tyttären kihlajaisia ei juhlita sukumme arvon mukaisesti!"

"Milloin menette naimisiin?" Camilla-täti kysyi sitten.

"Voi, emme me ole vielä päättäneet tarkalleen päivää." Minerva sanoi.

Täti katsahti tuimasti alta kulmain Minervaan ja töksäytti suoraan tyyliinsä: "Pitkiä kihlausaikoja minä en katso lainkaan hyvällä! Mikä ihme teitä oikein pidättelee, tyttö hyvä?"

Niinpä yllätyksestä iloiset Minerva ja Paul pukeutuivat parhaimpiinsa ja kutsuivat läheisensä Villa Kamomillaan juhlistamaan heidän kihlautumistaan.

Mutta tanssiessaan Villa Kamomillan olohuoneessa Camilla-tädin myhäillessä nojatuolissaan, he eivät tienneet mikä yllätys heitä vielä odotti.

Musiikin loppuessa koputti Camilla-täti kepillään lattiaa, kakisteli kurkkuaan ja julisti kuuluvaan ääneen: "Minulla on lahja nuorelle parille, mutta lahjan lunastukseen liittyy yksi ehto. En hyväksy pitkää kihla-aikaa, joten lahja on lopullisesti lopullisesti teidän vasta hääpäivänänne."

Juhlaväki odotti hiljaisena kuullakseen mitä Camilla-täti aikoi sanoa, mikä oli tuo salaperäinen lahja, jonka hän lupasi nuorelleparille, mutta jonka lunastukseen liittyi tuollainen ehto?

"Kuten tiedät, Minerva, olet minulle rakas kuin oma tytär ja haluan sinulle vain parasta. Ja parasta edustaa minulle myös Villa Kamomilla, joka on nyt teidän!"

"Voi kiitos, Camilla-täti!" henkäisi Minerva ja katsoi onnellisena Paulia silmiin.

"Nyt lienenevät kaikki esteet avioitumisellenne poistuneet. Teillä on nyt yhteinen koti!" Camilla-täti mutisi Minervan ja Paulin halatessa häntä kiitokseksi. "Häänne voidaan sitten myöskin viettää täällä, Villa Kamomillassa. Niin niin, tiedän että talo on vanhanaikainen ja remontin tarpeessa, joten voitte aloittaa talon kunnostuksen vaikka heti huomenna!"

Villa Kamomillan isäntäväki

Villa Kamomillan isäntäväki on ollut viimeisen viikon kuluessa työn alla, joten olkaapa hyvät, saanko esitellä, tässä he nyt sitten ovat, Paul ja Minerva Von Kamomilla!


Vielä ovat kovin valjun näköistä sakkia, mistä lie nälkämaasta tulleet, kun nuin laihoja ovat. Ja kasvaakos heillä nyt ollenkaan sitten tukkaa päässään?

Minerva-emäntä tarkastelee epäileväisenä keittiön remonttia: "Hmmm... pääseeköhän tänne koskaan leipomaan? Mistähän kummasta lieden löytäisi?" Vaan taitaapa olla emäntä sen verran hienompaa sorttia, ettei itse taida ihmeemmin ryhtyä hellan äärellä hikoilemaan. "Taidankin kysellä lähikylästä jos löytäisin tänne apuun pirteän pikkupiian. Ja kunnon keittotaitoinen emännöitsijä voisi olla perherauhan pelastus, isäntä kun on niin perso kaikelle hyvälle." tuumii hän.

Sillä aikaa isäntä-Paul ihailee tulevaa kirjastoaan: "Täällä sitä on hyvä keskittyä päivän poliittisiin kysymyksiin lehtien äärellä, tarjota liikekumppaneille lasillinen konjamiinia ja kunnon sauhut aidosta kuubalaisesta sikarista!"

Vaan tämä ei ole Minervan ja Paulin yhteisen tarinan alku... Ehei, paljon on jo ehtinyt tapahtua ennen kuin tämä pariskunta pääsi seisoskelemaan yhdessä takan ääreen ja se tarina alkaa pian!

Kamomillaista

Millaista on ollut Villa Kamomillan elämä sitten viime kesän ikkunatalkoiden? Onko edistystä tapahtunut vai pölyyntyykö nukkekoti jossain nurkassa? Aionko jatkaa Villa Kamomillan rakentamista?

Vastaus on: Tietysti, tottahan toki!

Kesällä 1:1 elämä imaisi mukaansa ja Villa Kamomillan rakentelu jäi terassiremontin jalkoihin, mutta syksyn sateiden saavuttua on nukkekotikin saamassa aikaa. Kattolistojen ja jalkalistujen maalailusta en ole kuvia räpsinyt, myöskään keittiön paneloinnin listoituksesta ei ole kuvia. Päässäni pyörivät ideat ovat vielä nekin kuvittamatta, joten nyt saa tämä blogi tyytyä vain sanalliseen päivitykseen.

Myös sähkösuunnitelma on pyörinyt päässäni, reikiä on porattu seiniin ja kattoihin, piuhoja yhdistelty ja valmiiden nukkekodin lamppujen tinauksia vahvistettu piuhojen katkeiltua vanhoista tinauksista irti lamppujen rakentelujen melskeessä.

Kuvia ja selostuksia tulee sitä mukaa, kun valmiimpaa syntyy...