Villa Kamomillan isäntäväki

Villa Kamomillan isäntäväki on ollut viimeisen viikon kuluessa työn alla, joten olkaapa hyvät, saanko esitellä, tässä he nyt sitten ovat, Paul ja Minerva Von Kamomilla!


Vielä ovat kovin valjun näköistä sakkia, mistä lie nälkämaasta tulleet, kun nuin laihoja ovat. Ja kasvaakos heillä nyt ollenkaan sitten tukkaa päässään?

Minerva-emäntä tarkastelee epäileväisenä keittiön remonttia: "Hmmm... pääseeköhän tänne koskaan leipomaan? Mistähän kummasta lieden löytäisi?" Vaan taitaapa olla emäntä sen verran hienompaa sorttia, ettei itse taida ihmeemmin ryhtyä hellan äärellä hikoilemaan. "Taidankin kysellä lähikylästä jos löytäisin tänne apuun pirteän pikkupiian. Ja kunnon keittotaitoinen emännöitsijä voisi olla perherauhan pelastus, isäntä kun on niin perso kaikelle hyvälle." tuumii hän.

Sillä aikaa isäntä-Paul ihailee tulevaa kirjastoaan: "Täällä sitä on hyvä keskittyä päivän poliittisiin kysymyksiin lehtien äärellä, tarjota liikekumppaneille lasillinen konjamiinia ja kunnon sauhut aidosta kuubalaisesta sikarista!"

Vaan tämä ei ole Minervan ja Paulin yhteisen tarinan alku... Ehei, paljon on jo ehtinyt tapahtua ennen kuin tämä pariskunta pääsi seisoskelemaan yhdessä takan ääreen ja se tarina alkaa pian!

Kamomillaista

Millaista on ollut Villa Kamomillan elämä sitten viime kesän ikkunatalkoiden? Onko edistystä tapahtunut vai pölyyntyykö nukkekoti jossain nurkassa? Aionko jatkaa Villa Kamomillan rakentamista?

Vastaus on: Tietysti, tottahan toki!

Kesällä 1:1 elämä imaisi mukaansa ja Villa Kamomillan rakentelu jäi terassiremontin jalkoihin, mutta syksyn sateiden saavuttua on nukkekotikin saamassa aikaa. Kattolistojen ja jalkalistujen maalailusta en ole kuvia räpsinyt, myöskään keittiön paneloinnin listoituksesta ei ole kuvia. Päässäni pyörivät ideat ovat vielä nekin kuvittamatta, joten nyt saa tämä blogi tyytyä vain sanalliseen päivitykseen.

Myös sähkösuunnitelma on pyörinyt päässäni, reikiä on porattu seiniin ja kattoihin, piuhoja yhdistelty ja valmiiden nukkekodin lamppujen tinauksia vahvistettu piuhojen katkeiltua vanhoista tinauksista irti lamppujen rakentelujen melskeessä.

Kuvia ja selostuksia tulee sitä mukaa, kun valmiimpaa syntyy...

En sitä saata ymmärtää...

"Se mies eli harhamaailmassa, jossa kuvitteli olevansa jotain muuta kuin te muut. Julistamalla itsensä jumalaksi hän aloitti esityksensä valheella. Hän toivoi erottuvansa muista. Olevansa suurempi. Ja voimakkaampi.

Se oli itsetehostusta.

Ego, se yksilöllinen minä joka on erillinen, ei voi milloinkaan jäljitellä tai esittää sitä joka on yksi ainoa.

Pyrkimällä osoittamaan jumaluutensa mies osoitti ainoastaan sen, että oli erillään kaikesta, ei yhteydessä siihen. Hän pyrki siis esittämään jumalallisuutta epäjumalallisuudella. Se ei onnistunut."

- Neale Donald Walsch-

Syvä osanottoni!

Musiikkihuoneen ikkuna

Musiikkihuoneen sai ikkunansa! Itse ikkuna on hyvinkin yksinkertainen ja valmistettu kirkkaasta antiikkilasista.

Ikkunan koristelun päätinkin tehdä aivan toisella tyylillä kuin esimerkiksi itäisen ullakkokamarin ikkunaan tein. Aiheeseen sopi tietysti musiikki ja niinpä aloin väkertämään ja taivuttelemaan hopealankaa haluamaani muotoon. Nuottiavain valmistui helposti, mutta nuottien valmistus olikin enemmän kärsivällisyyttä vaativaa.


Koristelun vaativuus selvisi minulle kuitenkin vasta kolvausvaiheessa! Ei olekaan aivan helppoa pidellä kiinni hopealangasta taivuteltuja nuotteja ja tinata niitä kiinni yhtä ohueeseen nuottiviivastoon. Kaikkein haastavin oli yksi ylennysmerkki, jonka halusin viivaston alkuun. Sitä kiinnitellessäni tuhrautui useampikin tunti, kunnes älysin hakea pinsetit avukseni. Vihdoin onnistui tinaaminen ja pienen pienet hopealankapätkät pysyivät paikoillaan tinauksen ajan.

Nyt on sitten kaikki ikkunat alla olevaan suuntaan saaneet lasit. Kuvassa näkyvät kaikkien kolmen tornihuoneen ikkunat, sekä kylpyhuoneen ikkuna. Mikään ikkunoista ei ole vielä kiinnitetty, vaan asetettu vain paikoilleen kuvauksen ajaksi.

Kirjaston ikkuna

Kirjastohuone sai ikkunansa! Päätin tehdä sen aivan erilaisesta lasista kuin muut ikkunat. Minusta tuossa lasissa itsessään oli jo niin kauniit kuviot, ettei ikkunaa itseään tarvinnut enää millään muulla lailla koristella.

Valmistus olikin sitten todella helppo! Ainoa hankalampi vaihe oli kuviollisen lasin leikkaaminen ja niinpä ikkunaruudut eivät ole tässä ikkunassa ihan säännölliset, kun kaareva kuvio vei leikkuuveistä vinoon. Kokeneella tiffany-töiden tekijällä ei varmasti tällaista virhettä olisi päässyt tapahtumaan, mutta oppia ikä kaikki!

Itäinen ullakkokamari

Ylin tornihuone eli "Itäinen ullakkokamari" sai ikkunan! Tapetit huoneessa ovat tulppaanikuvioiset, joten samaa aihetta päätin jatkaa myös ikkunan kuvioinnissa. Malli on kehitetty ihan omasta päästä, mutta mielestäni ihan onnistunut.

Aikamoista väkertämistä tuo oli. Sain opetuksen suojalasien tärkeydestäkin pienenpienen lasinsirpaleen lennettyä silmääni lasia hioessani. Onneksi siitäkin selvittiin, eikä vaurioita silmään tullut. Ahkeran huuhtomisen lisäksi kävin lääkärissä silmääni näyttämässä ja käytin antibioottipastaa muutaman päivän. Rapatessa roiskuu ja tyhmyydestä sakotetaan. ;)


Alla olevassa kuvassa ikkuna aseteltuna paikoilleen, muttei vielä paikoilleen kiinnitettynä. Samalla pääsee kurkistamaan sisälle ullakkokamariin.

Ikkunoita

Innostuin tekemään tiffany-tekniikalla ikkunat kylpyhuoneeseen ja keittiöön. Eivät nuo nyt mitään maailman hienoimpia ole, mutta niistä ainakin henkii semmoista vanhan ajan henkeä.

Olin todella tyytyväinen kylpyhuoneen ikkunaan keltaisine neliöineen ja jääkukkakuvioisine kirkkaine lasineen. Jotenkin sen vierellä keittiön ikkuna näyttää kovin vaatimattomalta. Siinä lasina on antiikkilasia, eli ihan mistään ikkunalasista en sitäkään ole tehnyt. Mutta kaikenkaikkiaan, ehkäpä se kuitenkin keittiöön kelpaa.

Tästäpä alkoikin nyt todellinen urakka; Kaikki ristikot irti ja lasiset ikkunat tilalle. Ylimmän tornihuoneen ristikon jo irrotin ja se on seuraavaksi listalla. Jokin kiva pieni kuviointi tai kikka siihenkin olisi kiva keksiä. ;)

Valaisimia ja kattokoristelua

Kunnianhimoinen tavoitteeni on tehdä kaikki mahdollinen aivan itse nukkekoti Villa Kamomillaan. Ja koskapa parhaillaan asennan sähköjä talooni, on luontevaa myös valmistaa valaisimia, jotka kyllä osaavat olla myöskin haasteellisia.

Villa Kamomillan keskeneräinen keittiö sai kattoonsa roikkumaan uuden lampun. Tuota öljylamppua muistuttava näperrys oli kyllä sen verran haasteellinen ja mielenkiintoinen projekti, että yritän muistaa kirjoittaa siitä tarkemman selostuksen, sekä ohjeen valaisimen valmistuksesta ihan erikseen. Alla olevassa kuvassa sitten se suuri ylpeydenaiheeni ja keittiön kattoon tekemäni pienen pieni katto-ornamentti, johon käytin valmiita tarroja:

Innostuin sitten oikein toden teolla nukkekotini sisäkattojen koristelusta ja kaivoin kaikki omistamani ääriviivatarra-arkit esille. Olipa kiva näperrellä ja valmista ja näyttävää tuli nopeasti ja helposti!

Vieressä olohuone kristallikruunuineen ja kattokoristeluineen. Myös takka on saanut koristekuvioinnin, kuten myös ikkunan- ja ovenpielilistat.

Olohuoneen ikkunassa roikkuvat verhot olen ommellut sinne yli kymmenen vuotta sitten. Olin ajatellut, etteivät ne oikein enää sovi sen värimaailmaan, mutta yhdessä kattokruunun kanssahan ne näyttävät sopivan yllättävän hyvin tapettien väreihin. uusi verhokangas minulla tosin olisi jo valittuna, mutta täytyy vielä pohtia vaihdanko vanhoja verhoja sittenkään uusiin.

Ensimmäinen tiffanytyöni on valmistunut Villa Kamomillaan Pikku Heidin esimerkin innostamana. Tuo kirjaston katossa ruikkuva lampunkupu on samalla myös ensimmäinen 3D-tiffanytyöni ja yllätyin kuinka haastavaa oli jopa noin pienen esineen valmistaminen.

Kunhan taloni sähköistys on saatettu päätökseen (joskus vuonna 3000 ja risat???), otan kuvat valaisimista valot päällä.

Kirjastohuoneenkin katon koristelin ääriviivatarroilla. Aika kivan kattoruusukkeen sain niillä aikaiseksi, vai mitä!

Kirjaston alapuolella, Villa Kamomillan torniosassa on tuleva musiikkihuone. Musiikkihuoneen valaisinta tai kalusteita ei ole vielä valmistettu, mutta koristelu on nyt tehty. Vastaavat koristelut kuin ikkunanpuitteista löytyvät myös ovenpielilistoista, mutta ne eivät tässä kuvassa näy. Täytynee valmistaa musiikkihuoneen verhot jostain läpikuultavasta ja ilmavan kevyestä kankaasta, jotta ikkunanpielien kaunis koukerokoristelu kuultaisi niistä läpi.

Lopulta innostuin koristelemaan vielä makuuhuoneenkin katon tarroilla. Tulevan kattovalaisimen paikkaa pohdiskelin jonkin aikaa ja nyt sen sijainti on valittu, kuten kuvasta näkyy. Koukku lamppua varten on jo katossa, kunhan valaisin vain valmistuisi! ;)

Keittiön ilme kehittyy

Jipii, sain vihdoinkin aikaiseksi aloittaa keittiön paneloinnin. Jätskitikkuja nuo ovat ja paneelin yläreunaan on tulossa vielä listaa, jotta panelointi näyttäisi siistimmältä. Alareuna hoituu puolestaan jalkalistalla.

Ikkunanpuitteet ovat saaneet vihdoin myöskin listat. Ikkuna-aukko tosin ammottaa tyhjyyttään, mutta samanlaista ristikkoa kuin muissa ikkunoissani aiemmin rakennettuna on, en aio nyt tehdäkään. Ikkunaan on nimittäin tulossa ihan oikea lasi ja tässä vaiheessa vielä pähkäilen sitä miten sen tulen toteuttamaan. Pikku ruutujako, jotka kolvaan yhteen (mahdollistaisi mm. muutaman värillisenkin ruudun) ja liimaan ikkuna-aukkoon, vaiko puiset ristikot, joiden avulla liimaan lasin takuuvarmasti paikoilleen. Yksi mahdollisuus olisi tietysti myös tehdä avattavat, saranalliset ikkuna, mutta meneekö liian hankalaksi?

Onko kenelläkään muulla kokemusta oikeista lasi-ikkunoista? Miten olette ne ikkunoihin kiinnittäneet?


Tässäpä vielä toinen kuva hiukan kauempaa, jolloin itse keittiö jää vähän epätarkaksi.

Keittiön "lattialaatoituskin" on nyt liimattu paikoilleen lattiaan kiinni. Pieni epätasaisuus lattiassa näkyy tuossa laattakuviossa, mutta toivottavasti ei ole liian häiritsevä tekijä kokonaisuuden kannalta. ;)

Kirjasto

Villa Kamomillan "torniosassa", keskimmäisessä kerroksessa sijaitsee puna-ruskeasävyinen kirjasto. Tähän huoneeseen tuo punertava, mahonginsävyisellä Osmo-puuvahalla sävytetty parketti sopiikin oikein mainiosti.

Ikkuna on saanut verhot jo kauan sitten, 90-luvulla. Silloinkin huone oli ruskeasävyinen, mutta pidän nykyisen tapetin kuosista paljon enemmän kuin vanhasta.

Äidin pikku apulainen

Voi kuinka Äidin harrastus kiinnostaakin tytärtäni! Hän haluaisi niin kovin auttaa koko kaksivuotiaan innostuksellaan...

Innostusta pitää toki tukea ja ajatukseni on kesällä kaivaa maalta varastosta vanha nukkikseni ja kunnostaa se tyttärelleni hänen omia leikkejään varten. Kovasti olen pohtinut sitä, tuleeko tuo lapsuuteni nukkekoti jäämään sinne maalle serkusten riemuksi, vaiko tuonko sen tänne kaupunkiin.

Makuuhuoneen remontti edistyy

Makuuhuoneen tapetti on Laura Ashleyn mallistoa ja sain tämän palasen eräältä ystävältäni, joilla on tätä tapettia heidän 1:1 kodissaan. Ruusukuvio on mielestäni todella hurmaavaa ja sopii vanhempien makuuhuoneeseen loistavasti!

Lattialaudoituksen väriä mietin kovasti ja kokeilin malliksi palasen punertavan väristä Minimaailmasta ostettua parkettia, jonka käsittelin Mahongin värisellä Osmo-puuvahalla. Kovin punainen siitä tällä kombinaatiolla tulikin ja ehkäpä tuo tapettien ruusunpuna kaipaisi kaverikseen ennemminkin pähkinänsävyä tai Konjakki-sävyistä Osmo-puuvahaa. Alla kuva kokeilustani:

Kristallikruunuja...

Ajattelinpa esitellä ensi kertaa saavutuksiani valaisimien maailmassa. Vieressä olevan kynttiläkruunun olen suunnitellut ruokasalia varten ja se on varmaan aika massiivinen kun ajatellaan taloni mittakaavaa 1:16. Mutta mutta, kun niitä pienen pieniä helmiä on niin vaikea löytää...

Ensimmäiseen versioon tein "kynttilät" tuikkujen hopeisesta foliosta, jotka maalasin akryylivärillä valkoiseksi. Maalin adheesio tuohon metalliin vaan on aika huono ja se naarmuuntuu ja hilseilee varsin helposti, eikä näyttänyt kovinkaan hyvältä. "Kynttilöiden" kannat olivat tosin juuri sopivan paksuja pidikkeisiin, jotka tein neppareiden vastakappaleista. Sitten sain ajatukseni kokeilla samoihin lampunkantoihin mm. Minimaailmasta ostettavia kynttiläkruunujen varalamppuja, joissa on myös tuo "kynttiläosa" mukana ja nehän sopivat ja toimivat mitä mainioimmin. Nyt ongelmana on vaan se, että kynttilänkannat kapenivat niin, että neppareitten vastakappaleet pyörivät paikoillaan, enkä ole vielä keksinyt mistä kehittelisin uudet pidikkeet kynttilöille, saatikka keksinyt miten ne kynttiläkruunuun kiinnittäisin.


Olohuoneeseenkin on kristallikruunu jo valmistunut aikaa sitten. Sekin on erittäin massiivinen, kuten kuvasta huomaa, mutta haittaako se? Lampun allehan voi sijoittaa pöydän tms. ja muutenkin, eikös perheen varallisuus näy juuri tuollaisissa ylellisyystavaroissa?

Olohuone on saanut sitten viimenäkymän uuden tapetin seinäänsä. Viereisessä kuvassa näkyy takkatekeleeni, jota haluaisin jotenkin vielä koristella. Taustaliekin värityksestä olin aikoinani todella innostunut, jonka maalasin punaiselle kankaalle, joka oli ennen paperitapettia olohuoneen tapettina. Nyt tuo punainen väri tuntui vaan niin kovin kirkkaalta ja räikeältä, että päädyin vaihtamaan sen hillitymmäksi.

Myös lattialaudoitus tuli petsattua tammenvärisellä petsilakalla, mutta ajattelin vielä petsata sen toiseen kertaan, ennen kuin kiinnitän lattialaudoituksen paikoilleen. Senpä takia laudoitus on
tällä hetkellä hiukkasen "aaltoilevaa" mallia. Lisäksi saattaa tulla eteen myöskin uran kovertaminen sähköjohtoja varten lattialaudoituksen alle ennen sen paikalleen liimaamista.

Viereisessä kuvassa olohuone toisesta suunnasta kristallikruunuineen. Portaikko on vielä ilman kaidepuuta, eikä kattolistat ja jalkalistat ole vielä paikoillaan. Mutta Villa Kamomillan remontti siis etenee hitaasti, mutta varmasti!

Parvekkeen ovi

Parvekkeen ovi, joka antaa ulos vanhempien makuuhuoneesta, alkoi vaivaamaan ajatuksiani todella, ja lopulta tartuin tuumasta toimeen. Pistosaha käteen siis vaan ja sahajauhot pöllyämään ja lopputuloksena on suurempi oviaukko, johon voin tehdä romattisen parioven johtamaan makuuhuoneesta ulos parvekkeelle.

Parvekkeen alapuolella sijaitsee ruokasali, joka on jo valmiiksi tapetoitu. Ruokasaliin tulee valaisimeksi kynttiläkruunu, jonka olen pujotellut kristallihelmistä. Pitäneepä ottaa siitäkin kuva ja laittaa tänne, kunhan saan katon paikalleen ruokasaliin.


Toisessa kuvassa näkyy selkeästi sähköjä varten lattiaan uurrettu ura. Kattolamppujen sähköjohdot alla sijaitseviin halliin ja keittiöön tulevat kulkemaan näissä, makuuhuoneessa sijaitsevissa urissa.

Villa Kamomilla tänään

Tänään on Villa Kamomillan remontti edennyt jo
siihen pisteeseen, ettei tapetoimattomia huoneita ole enää montaa. Tornihuoneet ovat jo saaneet uudet tapettinsa, kuten myös ruokasali.

Kylpyhuoneen ja keittiönkin tapetointia olen jo aloitellut. Niiden kummankin edessä kulkee käytävä, joista on käynti kuvitteellisten ovien kautta sisään. Täytyyhän meidän aikuistenkin leikeissä jättää mielikuvitukselle ja leikille sijaa. ;)

Sähkösuunnitelma alkaa myös hahmottua mielessäni. Pääasiallisesti sähköjohdot tulevat kulkemaan lattiapinnoitteiden alla, joten huoneiden kattoon olen porannut pienet reiät, joista kattolappujen johdot saadaan pujotettua yläpuolella sijaitsevan lattian alle. Lopulta kaikki piuhat johdetaan talon taakse, jossa pääsähkökeskus tulee sijaitsemaan.

Keittiön tapetointi on päässyt hyvään vauhtiin. Alareunaan tulee jäätelötikuista valkea panelointi, joten tapetin ei tarvitse yltää lattiaan saakka. Viereinen kuva on otettu takaa päin, sillä takaseinää ei ole vielä naputeltu nauloilla taloon kiinni, vaikka se onkin paikalleen aseteltuna yläpuolella olevassa kuvassa.

Keittiö rajoittuu edessä "kuvitteelliseen seinään", jossa sijaitsee jo aikaisemmin mainitsemani "kuvitteellinen ovi." Seinästä on siis tässä nukketalossani vain raamit markkeeraamassa huoneen äärirajoja. Lattiamateriaalit tulevat olemaan erilaisia käytävän ja keittiön puolella, joten sekin tulee selventämään huonerajoja.

Myös kylpyhuoneen tapetointi on päässyt vauhtiin. Väri on iloisen keltainen ja jo valmiina paperissa oleva kuviointi muodostaa huoneen alareunaan tavallaan paneloinnin.

Seuraava kuva on sekin otettu kylpyhuoneesta "väärästä" suunnasta, eli takaseinä irrotettuna, kohti etupuolta. Tätä näkymää ei sitten tullakaan enää näkemään talon kokoonpanon jälkeen.

Jotenkin pitkulaiset ja kapeat huoneet alkoivat ärsyttää, joten laajennuksen rajapintaan tein kulman, joka muuttaa sekä kylpyhuoneen, että vanhempien makuuhuoneen muotoa ja ulkonäköä. Samalla sain kylpyhuoneeseen myös hiukkasen lisää tilaa ja avaruutta.

Villa Kamomillan laajennus

Nukkekodin uudelleen löytyminen käynnisti mittavan tallon uudistusprojektin ja remontin. Suuritöisimmäksi muutokseksi osoittautui ehdottomasti sen laajennus. Vanhassa rakennelmassa olivat keittiö ja kylpyhuone toivottoman pieniä (mitähän lie olin miettinyt silloin kun nukkekotia tuolloin tein?), joten halusin saada niihin lisää tilaa. Eipä sitten ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa saha kauniiseen käteen ja sahata takaseinästä palanen pois!

Tässä projektissa sekä keittiö, että kylpyhuone saivat uudet, sivulle näyttävät ikkunat. Lisäksi laajenivat myös olohuone ja vanhempien makuuhuoneet, sekä tuleva ylin kerros, jonne suunnittelen lastenhuonetta ja mahdollisesti myös lastenhoitajan, eli Nannyn huonetta (tyyliin Maija Poppanen...).

Vieressä nukketalo sivusta kuvattuna. Ruokasali on vielä ilman kattoa ja sen ylle tulevaa parveketta, johon ovi vanhempien makuuhuoneesta avautuu. Viimeisin ajatukseni on laajentaa ovi parioveksi, joka lasisena päästäisi makuuhuoneeseen ylellisen paljon valoa.

Alakerrassa näkyy myös uusi keittiön ikkuna, joka ei ole vielä saanut kehyslistoja.




Vieressä talon toinen sivu. Kylpyhuoneen uusi ikkuna näkyy laajennuksen kyljessä ilman ikkunalistoja.

Tornihuoneet ovat myöskin saaneet uudet tapetit remontin kuluessa.

Tästä se alkoi...

Nukkekotiharrastukseni alkoi jo vuonna 1994, kun ryhdyin toteuttamaan lapsuudenhaavettani omasta, itse suunnittelemastani nukkekodista. Äitini oli sairastunut kroonisesti syksyllä 1993 ja kaipasin jotain terapeuttista tekemistä, ja tämän tarpeen nukkekodin rakentelu täytti.

Opiskelu on kuitenkin projekti, joka täytyy joskus saattaa päätökseen ja niinpä piilotin nukkekodintekeleeni kellariin romujen sekaan keskittyäkseni lopputyöhöni. Elämän kiemuroiden pyörteessä rakennelma pölyttyi kellarissa noin 10 vuotta, kunnes tammikuussa 2007 löysin nukkekodin tekeleeni uudelleen - jälleen erään varastonsiivouksen yhteydessä - ja innoistuin nukkekodistani uudelleen.

Yllä oleva kuva näyttää nukkekodin aseteltuna siihen malliin kuin sitä aikoinaan olin suunnitellut. Aikani nukkekotia katseltuani ja ihmeteltyäni päädyin kuintenkin tekemään siihen laajennusta, sekä remontoimaan aivan kokonaan. Kaikki tapetit vaihtuvat ja sähköt pitää myös saada! Nyt olen remontoinut nukkistani yli vuoden ajan, eikä loppua näy!

Tämän blogin tarkoitus on kertoa nukkekotini remontoinnista, sen tarinasta, joka on jo ajatuksissani kehkeytynyt, sekä kaikesta siihen liittyvästä näpertelystä.