Suunnitelmia

-Minerva rakas, et taatusti arvaa mitä löysin Villa Kamomillan ullakolta! huudahti Paul riemukas hymy huulillaan astuessaan sisälle huoneeseen.
-Katso, olisitko uskonut, että on mahdollista löytää Villa Kamomillan alkuperäiset piirustukset?

Paul ja Minerva kumartuivat innoissaan kellastuneiden papereiden ylle. Todellakin, siinähän oli Villa Kamomilla, muttei kuitenkaan ollut! Kuvassa portaikko sijaitsi aivan toisaalla kuin Villa Kamomillassa.



-Oih, nyt muistan... mutisi Minerva.
-Mitä sinä muistat, rakas? Kysyi Paul.
-Muistan Camilla-tädin maininneen, että Villa Kamomillan on suunnitellut hänen vanhemmilleen eräs arkkitehti... joku ulkomailta... Voih, en muista kuka se oli!

-Ei sillä arkkitehdilla niin väliä, Minerva! Eiköhän herra ole jo kuollut ja kuopattu aikaa sitten, aivan kuten isovanhempasikin.

Minerva ja Paul jatkoivat piirustusten tutkimista. Tuossahan talo hahmottuikin aivan heidän silmiensä edessä pikku hiljaa ja tässä seuraavassa paperissahan Villa Kamomilla olikin jo kuten tänään.


-Katso, siinähän se Villa Kamomilla on! Ikkunat vain eivät ole tuollaiset samanlaiset. Miksiköhän rakennusvaiheessa ei ole seurattu suunnitelmia? Paul pohdiskeli itsekseen.
-Voi olla, ettei täällä pohjoisessa osattu tai jaksettu niin tarkasti piirustuksia seurata! Minerva tokaisi, -Vaikka ne kuinka olisi piirretty vaikka Ranskassa asti!

-Ranskasta puheenollen... Aloitti Paul (Tuolla kommentillaan Minerva olikin osunut Paulin herkkään kohtaan, sillä Paulissahan virtasi ranskalaista verta äidin puolelta), -Kirjoitin Viktor-serkulleni Ranskaan ja kerroin Villa Kamomillasta ja että haluaisimme hiukan modernisoida sitä! Hän lupautui suunnittelemaan kartanoomme laajennuksen, kunhan vain lähetän hänelle piirustukset.


-Mitä ihmettä sinä oikein puhut! Että Villa Kamomillaa alettaisiin nykyaikaistamaan? Ei tule kuuloonkaan! Suutahti Minerva. -Minun mielestäni talo on aivan hurmaava juuri tällaisena!

-Kultaseni, älähän nyt! Alkoi Paul lepyttelemään morsiantaan, - Kuuntelehan minua! Etkö sinäkin haluaisi taloomme suuremman keittiön? Ja entäpä kunnon kylpyhuone, jonne mahtuisi oikea vedenlämmitin? Ei tarvitsisi piikojen enää juosta keittiöstä kuuman veden kanssa, kun talon emäntä haluaa kylpyyn!

-Kylpyhuone! Hmmm... sehän kuulostaisi mukavalta! Ja porsliiniamme! Pohdiskeli Minerva ilmeen jo pikkuhiljaa kirkastuessa. -Ja kunnon keittiö, minne keittäjän lisäksi mahtuisi piikakin puuhailemaan!

Niinpä Viktor-serkku Ranskanmaalla sai toimeksiannon, eikä kulunut montaakaan kuukautta, kun posti toi tullessaan paksun kirjeen. Sieltä löytyi Villa Kamomillan laajennussuunnitelma. "Halusin säilyttää Villa Kamomillan alkuperäisen, viehättävän hengen," kirjoitti Viktor-serkku kirjeessään, "mutta tuoda samalla siihen tämän päivän tarjoamat ylellisyydet."

-Katso kuinka ihana iso keittiö ja kylpyhuone! Riemuitsi jo Minervakin!

-Ja samalla laajenee myös meidän makuuhuoneemme, sali, sekä ullakkokerros. Myhäili Paul piirustusta lukiessaan.

-Ullakkokerroksen voisimme rakentaa lastenhuoneeksi, vai mitä kultaseni? Minerva ehdotti, mutta Paul oli unohtunut lukemaan serkkunsa pitkää kirjettä.

-Mitä serkkusi kirjoittaa, kun noin keskittyneesti sitä luet? Minerva kysyi nykäisten Paulia hihasta.

-Viktorilla on lentokone. Kertoi Paul yhäkin kirjettä lukien.

-Ja hän suunnittelee lentoa englannin kanaalin yli. Ja hän pyytää minua mukaansa lennolleen! Viimeisen lauseen Paul jo hihkaisi riemastuneena kuin pieni lapsi.

-Lennolle englannin kanaalin yli! Kauhistui Minerva. -Et kai sinä tosissasi aio matkustaa Ranskaan lentääksesi serkkusi kanssa Englannin kanaalin yli?

-En minä Ranskaan matkustakaan, vaan suoraan Englantiin, josta nousemme kuukauden kuluttua taivaalle suuntana Calais. Ajatella, että Paul muisti kuinka paljon rakastankaan lentämistä! Paul selitti ääni innosta vapisten.

-Mutta minä en halua että lähdet! Sanoi Minerva alahuuli väpättäen. -Mitä jos sinulle käy jotain? Ja täällä on meneillään tämä remontti ja kesällä on meidän häämmekin!

-Kultaseni, sinä et tule edes huomaamaan kun olen poissa! Yksi kuukausi vain ja heti kun olemme lentomme lentäneet, olen jälleen takaisin luonasi! Sanoi Paul kietaisten kätensä Minervan ympärille ja painaen tämän pään rintaansa vasten.